Kirjahylly

Tähän uuteen kotiin me ei olla Simon kanssa ostettu kuin sänky uutena. Kaikki muut tarvittavat huonekalut (ruokapöytä, tuolit, sohvapöytä, kirjahylly, eteisen säilytystila,…) olemme hankkineet kierrätyksestä, saaneet kavereilta tai nikkaroineet itse. Muutama hetki sitten, "synnyttäessämme" kirjahyllyä työhuoneen lattialla keskellä purua, silppua ja purkamattomia pahvilaatikoita, ajattelin, että onkohan tämä nyt ollut viisas ratkaisu. Onneksi Simo on meistä se pitkäpinnaisempi ja minä vältyin silppuamasta polttopuuksi projektin alla ollutta kirjahyllyä. Sellainen ”Kulta, tästä täytyy nyt ottaa vielä 5,7cm pois” –puuhailu ei oikein sovi minulle. Pitää tulla heti valmista ja mielellään priimaa. 

Kirjahyllyprojektin kompastuskivi oli kyllä suunnittelussa. Minä olisin toivonut pelkät hyllyt ja niihin jotkut ”tukipuut”, mutta koska en saanut tätä ajatusta kovastikaan eteenpäin reilussa kuukaudessa, ilmoitti mieheni, että jotain näille vanhoille lankuille alkaa kohta tapahtua, ja jos rouva ei keksi mitä, niin hän kyllä tietää. Nooh, ehkä hän ilmaisi asian hieman kauniimmilla sanakäänteillä, mutta ymmärsin yskän. Ja niin me kasattiin tämä hylly yhtenä lauantaina. 

Näin jälkikäteen ajattelen, että paras ratkaisu oli kyllä tehdä hyllystä ”kokonainen”, koska jokainen 120 vuotta vanha lauta oli eritavalla mutkalla ja kierossa. Simo onneksi jaksoi vääntää ja tsuumailla lautoja ihan toisella innolla kuin minä. Hyllyille tukea on antamassa pienet kulmaraudat, jotka spreijailin partsilla kuparinhohtoisiksi. Hylly on ollut juuri täydellinen: riittävästi tilaa kirjoille, ei liian tukkoinen, kerää mukavia tavaroita ympärilleen ja PYSYY PYSTYSSÄ. Ja joka ilta olemme polttaneet kynttilää Lappeenrannasta lahjaksi saadussa lyhdyssä. 

Se on meidän hylly.