29. tammikuuta 2013

hurlumhei



Yritin miettiä kovasti jotain yhtenäistä aihetta tälle kirjoitukselle. Jotenkin vain arki ja etenkin tämä päivä on tuntunut varsin otsikottomalta. Kaikkea mielenkiintoista pientä säätöä koko päivä, mutta ei varsinaisesti mitään mistä oikein saisi kiinni. 

Gradun kanssa olen siirtynyt silppuajaliimaa –vaiheeseen. Kuvassa näkyy lukua kolme suikaloituna työhuoneen lattialle. Olen aina pitänyt palapeleistä. Onneksi keksin, että voin tehdä gradustakin sellaisen! Kun tekstimassojen pyörittely näytöllä ei tunnu tuottavan tulosta, voi pistää sivut silpuksi ja lattialla. Näin saadaan uusia oivalluksia!

Yläkerran koira oli tänään hiljainen. Kävin eilen jättämässä haukulle mukavan lapun, että me ymmärretään. Joskus on vaikeaa olla yksin kotona. Joskus elämä vaan turhauttaa. Illalla koiran omistaja kävi kiittämässä viestistä ja antoi puhelunnumeron. Nyt meillä on tarralappu kaapinovessa ja siinä yläkerrankoiran numero, jos tulee vielä asiaa.  


Varattiin äsken hotelli Pietarista. Venäjänmaan täytyy olla jotenkin ihana. Sinne tuntuu olevan niin hankala päästä. Huomenna menen jututtamaan vakuutusyhtiön tätiä ja pyytämään paperia vakuutuksestamme. Simo uusii passin. Ensi viikolla haetaan viisumit. Sitten vain toivomme, että junat kulkevat ja borssikeitto on lämmintä.

Elämässä välillä olo on kuin karusellissa. Tästä purkista tulee kuitenkin erityisen hyvä mieli, vähän hattarainen. Tuo on mummon vanha purkki. Kun olin pieni, mummo säilytti siinä ompelutarvikkeita. Nyt mummoa ei enää ole ja minäkin olen jo vanha. Ja elämä on välillä yhtä hurlumheitä.

27. tammikuuta 2013

Viikonloppu ja viisikymppiset



Sunnuntai-iltaisin yleensä alan jo valmistautua tulevaan viikkoon. Voimia on kerätty rauhassa muutama päivä ja niillä jaksaa taas lähteä pakertamaan koululle hommia. Tänä viikonloppuna meillä on ollut niin paljon menoja ja hulinaa, että voisin aivan hyvin jäädä vielä yhdeksi päiväksi kotiin vain nukkumaan. ”Tavalliselle” ihmiselle myöhään venähtänyt perjantai-ilta ystävien luona, lauantai iltapäivän nopsa kierros kaupungilla ja yhdet 50-vuotisjuhlat olisivat varmasti vielä ihan normaalia viikonloppuohjelmaa, mutta minä olen kertakaikkisen uupunut kaikesta menemisestä. Tänään jaksoin vaivoin salille ja nukahdin ”päiväunille” kuudelta. 

Mutta kerrassaan hurjan mukava viikonloppu on ollut, vaikkakin raskas. Elämäni ensimmäiset viisikymppiset olivat menestys: huolella suunniteltua ohjelmaa, hyvää ruokaa ja mukavia ihmisiä sekä rentoa tunnelmaa vain riitti ja riitti! Ihanaa oli nähdä, että elämä ei lopu siihen, kun täytetään 30 ;) 

Hieman stressaavaa oli kyllä pohtia syntymäpäiväillan asua. Keskivartalon uudelleen muotoutuminen asetti vaatevalinnoille omat rajansa, samoin jatkojen juhlapaikka, jossa normaalisti miesporukka lähinnä virittelee ja rassailee ajopelejään. Vanha alesta ostettu juhlamekko, joka on palvellut jo monissa häissä, taipui vyön uudelleen asettelulla vielä näihinkin juhliin. Jakkuna ihana puhvihihainen kirpparilöytö, jota tulee käytettyä liian harvoin. Lauantaina satuin vielä löytämään aivan ihanat nahkasaappaat -70% lapulla siitä mukavasta pienestä kenkäliikkeestä, josta saa jopa palvelua. Asu oli lopulta oikea nappivalinta. 

Toivottavasti huominen on minulle armollinen kaikessa maanantaisuudessaan. :)

24. tammikuuta 2013

Hiiret ja muut





Kortteja ei voi koskaan olla liikaa. Ei ainakaan näin ihania! Nämä löytyivät ihan sattumalta ilman etsintää, vaikka jotain tällaista olin kyllä kaipaillutkin meille. Kotiin päästyäni tajusin, että näitähän olisi pitänyt tietenkin ostaa ihan nippu! 

Pannu pääsee varmaan oranssin unelmamme kylkeen ja tuosta hempeästä ajattelin tehdä jotain vauvalle. Korttien takana on Sudenmarja. Kortit on tehty paksulle kartongille vanhalla kohopainomenetelmällä. Todella kaunista jälkeä! Ihan harmittaa, että paikallisessa pikku liikkeessä ei ollut kaikkia verkkokaupan herkkuja saatavilla. Toisaalta ehkä niin on hyvä. Meillä asuu jo aika monta korttiperhettä ;)

Ja siinä on nyt se toivottu maha. Pitää ehkä Simoa pyytää kuvausavuksi. Ei ihan päästä vauvan kanssa oikeuksiin tässä otoksessa…  

23. tammikuuta 2013

Jämäosia

Muutama vuosi sitten innostuin tekemään koruja. En mitään hienoja hopeatöitä kansalaisopiston kursseilla vaan keittiönpöydän ääressä väännettyjä lasihelmiviritelmiä. Innostus ei kauaa kestänyt (yhtä kauan kuin ne viritelmät pysyivät kasassa) ja nyt onkin pakillinen helmiä, sotkeutuneita vaijereita ja epämääräisiä korupohjia pyörinyt nurkissa ja monessa muutossa mukana. 


Onneksi keksin tehdä jämätarvikkeista tällaiset vaihdettavat killuttimet kaulaketjuun! Tuloskin on kuin tyhjän jääkaapin viimeisistä antimista koottu pitsa: vähän kaikkea sopivasti ja juustoa paljon päälle. Juuri sopivan vaativaa ja nopeaa minulle :)


JK. Käytiin muuten juuri mielenkiintoinen keskustelu pitsa-sanan oikeinkirjoituksesta. Kieliguruni mukaan on mahdollista siis kirjoittaa kyseinen ruokalaji joko alkuperäistä kirjoitusasua kunnioittaen "pizza" tai suomalaisen äänneasun mukaan "pitsa". Jämme pohtimaan z-kirjainten suhauttelua.

21. tammikuuta 2013

Maanantai. Mitä tekisin kanssasi?


Kolmen päivän tauko gradun kanssa ja tuntuu, että kaikki täytyy aloittaa taas alusta. Siirryin kirjaston alakerrasta yläkertaan lukemaan ja korjaamaan aikaansaatuja sivuja. Isojen ikkunoiden äärestä näkee hyvin pihalle. Valitettavankin hyvin. Ajatukset harhailivat tänään jo tulevaan kesään, turvakaukaloihin ja yösyöttöihin. Vielä olisi paljon hommia edessä ennen ”kesälomalle” siirtymistä.

Huomaan odottavani jo viikonloppua, lomaa porukoilla, seuraavia yövieraita, seuraavaa yövierailua – jotain muuta kuin seuraavaa aamua kirjastolla gradun parissa. Mutta vaikka suhde minun ja erään K.T:n välillä tuntuu ottavan välillä kovasti voimille, olen lopulta onnellinen, että olen tässä. Osaanpahan ainakin nauttia viikonlopuista ja haaveilla niistä jo maanantaina. 

Ihanaa viikonlopun odotusta ja niitä pakollisia välipäiviä.

20. tammikuuta 2013

Uutta päässä





Venytetty viikonloppu, ah mikä ihana keksintö! Perjantai meni pitkälti asioita hoitaessa ja ystävistä nauttiessa. Gradutiedostoa en avannut kertaakaan, vaan pidin ihan oikean viikkovapaan kirjoittamisesta. Toivottavasti tämä pidennetty viikonloppu, ihana seura, rauhalliset aamut ja hyvät leffat saavat minut kirjoittamaa hullunlailla huomenna. 

Perjantaina kävin hakemassa optikolta uudet lasini. Mitäs tykkäätte? Vaihtelua näissä on ainakin niihin edellisiin. Minä viihdyn ja Simokin tykkää! Viikolla lyhennetyn tukan pariksikin ne minusta käyvät varsin hyvin. Pyysin kampaajaani leikkaamaan vielä vahvempaa kontrastia sivujen ja tuon pitkän keskiosion välille. Malli on todella toimina sillä vahvan leikkauksen ansiosta se kestää siedettävän näköisenä pitkälläkin leikkuuvälillä. Ja koska hiukset on leikattu täysin symmetrisesti kummaltakin puolelta, voi jakausta huoletta vaihtaa, kammata hiukset taakse tai rohkeasti silmille. 

Kuvat ovat siltä tämän aamun ainoalta aurinkoiselta hetkeltä, joka me onneksi vietettiin pihalla pakkasaamusta nautiskellen.