13. tammikuuta 2013

13012013






Ajattelin, että pieni tilannepäivitys elämääni olisi ehkä paikallaan ennen kuin varsinaisesti pääsen aloittamaan normaalia ”teekuppeja ja aatoksia” päivittelyäni. 

Syitä pitkälle hiljaisuudelle on monia. Viime syyskuussa alkaneet työt veivät minut mennessään. Illat ja viikonloput kuluivat tunteja suunnitellen. Pienet vapaahetken rippeet tuntuivat mielekkäämmiltä viettää Simon ja kaverien kanssa, kuin istuen koneella ja päivitellen blogia. 

Työn takia myös osiksi elin hiljokseen näillä taajuuksilla. Omien oppilaiden tai työyhteisön en haluaisi välttämättä löytävän uuden open blogiin. Mielestäni omien ajatusten ja elämän jakaminen ei ole vain huono ja kurja juttu, mutta kaikki eivät ajattele asiasta näin. Toisaalta en myöskään halua kirjoittaa täällä blogissa työasioista tai oppilaista, ja koska syksyni nyt oli lähinnä vain työasioita ja oppilaita, tuntui välillä mahdottomalta löytää edes mitään kirjoitettavaa. 

Kolmas merkittävä asia oman ajan ottamiselle oli syksyllä alkanut jatkuva ja loputon väsymys. Väsymyksen aiheuttajaan tutustumme kesän alussa, jos kaikki menee hyvin. Lapsen syntymä ja odotus ovat valtavia asioita, joiden pohtiminen oli minusta ihanaa ensin ihan kahden Simon kanssa. Läheiset ystävät ja perhe ovat nyt mukana ilossa, ja koska kukaan ei voi kuvitella minun kanniskelevan keskivartalossani gradukirjallisuutta, alkaa asia valjeta jo kaikille muillekin. 

Niin ja se gradu. Tilannetietona voidaan kertoa, että se on palautettava keväällä, koska en aio kirjoittaa sitä yhdessä vauvan kanssa. Työt koululla loppuivat joulukuun lopulla ja tämän alkuvuoden olen istunut kirjastolla ja lukenut lisää taustalukuun vaadittavaa kirjallisuutta – ja innostunut. Voi kun minä voisin tehdä vain yhden pitkän taustaluvun! Ensi viikolla palaan lukusalista tietokoneelle ja aloitan sen hikisen kirjoittamisen. Oman vanhan tekstin lukeminen tuntuu kamalalta. Edessä onkin paljon korjattavaa ja vielä enemmän uusia kirjoitettavia sivuja. Tohtorinväitöstään tekevä ystäväni kysyi kohteliaasti käytävällä: ”hävettääkö?”. Hävettää. Oman vanhan tekstin lukeminen on jotain todella nöyryyttävää. Ehkä parempi vain kirjoittaa eikä lukea.

10 kommenttia:

  1. Oi, onneksi olkoon! Minulla oli sama tillanne pari vuotta sitten. Syksyn vietin kaameassa alkuraskauden väsymyksessä, keväällä rykäisin gradun kasaan ja suoritin opettajan pedagogisia, ja sitten kesäkuussa valmistuin ja meidän Ida syntyi :) Tsemppiä, kyllä se vauvan tulo antaa kummasti potkua gradun valmistumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tsemppiä tarvitaankin :) Ihanaa tietää, että joku muukin on selvinnyt tästä!

      Poista
  2. Onnea ja siunausta odotukseen! :) Ja tsemppiä viimeiseen graduponnistukseen!

    VastaaPoista
  3. Onnea teille molemmille. <3 Kyllä se gradu sieltä tulee, viimehetkillä, mutta tulee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tsemppausta otetaan vastaan vaikka koko kevään :)

      Poista
  4. Ihania kuvia sulla! Mukava kun jätit jäljen blogiini. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Teilläpäs se ihana koti ja kuvat on! :) Pitkän pyörimisen jälkeen tohdin jättää myös kommentin. Ehkä jatkossa olen rohkea useamminkin :)

      Poista
  5. onneks olkoon molemmille!!
    -jarna

    VastaaPoista