11. huhtikuuta 2013

Kai sen mukana tulee ohjeet?



Tämä lapsen tuloon valmistautuminen on meillä sujunut aika omalla painollaan. Pikkuhiljaa ollaan hommailtu tarpeellisia juttuja ja sen verran olen lueskellut jotain oppaita, että suurin piirtein kuvittelen meidän selviävän ensimmäisistä viikoista. Oppaissa tunnutaan pitävän tärkeänä, että tuoreet vanhemmat eivät ota paineita, vaikka oma kotikolo ei aina Avotakan linnojen veroinen ilmestys olisikaan, ja jos kahvipöytään nostettavaksi on lähinnä näkkäriä ja hanavettä. Jos tässä on kaikki mistä täytyy osata huolta kantaa, voin uskoa olevani kuivilla. Jotenkin vain tuntuu siltä, että mielessä saattaa pyöriä ensimmäisinä viikkoina jotain muutakin kuin pölypallot ja pakastepullat… 

Miten ihmeessä sen tötterön kanssa selviää? Itkemiset ja muut vielä ymmärrän, mutta entäs se ihan käytännön puoli? Miksi äitiyspakkauksessa ei tullut mitään listaa, jossa kerrotaan miten monta sukkaa ja harsoa sellainen vauva nyt oikein tarvitsee? Aamutv:ssä kyllä kerrotaan Euroopan sää ja radiosta kuulee jopa vuorokauden merisään, mutta missä ihmeessä ne vauvasäät oikein ovat? Kaikki puhuvat siitä miten ihanaa on, kun vauva syntyy kesällä ja pukeminen on niin helppoa. Minä hymyilen vain nätisti takaisin. Miten niin helppoa – mitä ihmettä sellaiselle vauvalle oikein laitetaan päälle? Aamulla omienkin vaatteiden valitseminen on välillä tuskaista, joten kauhulla odotan kesää ja aamuja, jolloin me kummatkin vauvan kanssa ilkosillaan pohdimme sitä, miten tässä nyt näin kävi. 

Kyllä minä tiedän, että kaikkea ei tarvitse olla valmiina, ennakkoon ei voi tietää mikä sopii itselle ja vauvalle ja jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa. Sama virsi joka asiassa. Minusta tämä vain kuulostaa säädöltä. Olen kovin onnellinen, että minulla ei ole viimeiseen kahteen kuukauteen liiemmin ylimääräistä aikaa ahdistua ymmärtämättömyydestäni enempää (jotain hyötyä siitä gradusta). Näillä mennään. Kietaisubodyt ovat kuulemme jees ja vanupuikkoja ei saa työntää korvakäytävään. Hanki ja hoida –listani on edelleen kovin lyhyt, jotain varmasti on unohtunut. Lisäsin onneksi loppuun, että SYNNYTÄ. 

8 kommenttia:

  1. Ihana hassu. <3 Viime aikoina on ollut liikkeellä vitsi, että "kysys Ankalta" liittyen juuri pohtimaasi aiheeseen. Onneksi multa on vastaukset juuri loppuneet. :) Sää löydät kuitenkin kaikki vastaukset edestäsi. Kietaisubodyt on jees, mutta vain max. 62-senttisinä.

    Kaunis takki, herkkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä! Sieltä pellon toiselta laidalta kerrottiinkin, että vinkkejä on sulta kyselty ;) Eiköhän tässä jotenkin selvitä. Pitävät sitten siellä sairaalassa, jos näytetään ihan toivottomilta tapauksilta :) Terkkuja sinne myös niille kahdelle "vähän" yli 62-senttiselle. <3

      Poista
  2. Minä olen aina vinkannut raskaana olevana ystävilleni, että ei siitä tulevasta kannata ottaa stressiä. Vaatteita ja tavaroita saa aina lisää kaupasta ja kyllä niitä bodeja ehtii pestäkin :) Pienimpiä ei ei kannata turhaan haalia, isot menee päälle kauemman. Kesävauvalle ei kannata liikaa hamstrata niitä lyhythihaisia, jos aikoo pihalla olla, koska auringossa iho tarvitsee suojaa. Meillä taisi jäädä kaikki lyhythihaiset pari kertaa käytetyiksi :D

    Kaikki menee varmasti ihan omalla painollaan. Yksi asia, mihin kannattaa mielestäni kuitenkin panostaa, mikäli siihen haluaa satsata, on imetystietous. Kannattaa lukea vaikka imetyksen tuen sivuilta mahdollisesti eteen tulevista ongelmatilanteista, niin tietää sitten vaikka tiheän imun kauden tullessa, että se on ihan normaalia. Itse muistelen näitä googletelleeni ihan paniikissa, mutta kun ei sitä tajunnut ottaa asiasta etukäteen selvää! :) Sitten kun ruokintapuoli sujuu, on arki monin verroin helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentista ja tsemppauksesta! Nämä lyhythihaiset ovatkin aiheuttaneet jo kiivasta pohdintaa pääkopassa ;) Imettämiseen olen tutustunut nyt yhden hyvältä vaikuttavan oppaan ja paikallisen "tukiverkkoperheryhmän" imetysillan verran. Tuntuu, että imettäminen jännittää enemmän kuin synnytys. Neuvolassa kehottivat puhumaan rohkaisevaan sävyyn omille rinnoille - vielä en oikein ole oikein keksinyt sopivaa mantraa ;)

      Poista
  3. Ei kannata hermoilla liikaa asian kanssa.
    Minä ja äitikin pärjättiin sinun kanssasi
    hyvin. Ei se tietty mitään down siftausta
    ollut, mutta ei mitään ylivoimaistakaan.

    Geeneihin on koodattu aikatavalla semmoisiakin
    juttuja vanhemmuudesta, joita ei oppaista
    löydy.

    Hankalinta koko hommassa saattaa olla
    yli-innokas isoisä. Minua nimittäin asia
    kohtuullisesti jo jännittää

    Voi hyvin

    Isä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me pistetään vauvan kanssa yksi yli-innokas isoisä aina kuriin ;)

      Kiitos tsemppauksesta! Olet rakas <3

      Poista
  4. En kestä miten ihan kommentti viimeisenä! :) Muutenkin huippu teksti! t.Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Papat on parhaita! Kohta nähdään!! :)

      Poista