Lumi on sulanut jälleen. Miten minusta tuntuu, että koko
tässä syksyssä ja talvessa, joka vain antaa odottaa itseään, on minulle
pohjimmiltaan kysymys ainoastaan lumesta. Joko sitä sataisi? Ei kai se katoa
minnekään? Miten paljon sitä olisi riittävästi?
Joka aamuinen verhojen tempominen tuotti tänään surua ja
murhetta. Kello puoli seitsemän keittiön ikkunasta näkyi vain pimeyttä ja
naapuritalon valot – mutta ei enää lunta. Minun lumeni on kadonnut! Milloin
sitä saisi lisää? Tilaisin oikein paljon, kinoksia ja muutaman nietoksenkin
voisin ottaa.
Eilen etsin hylättyjen tavaroiden laatikostani suitsuketikkuja.
Tikkujen lisäksi löysin myös vanhan jouluisen ovikoristeeni, joka oli tosin
kolhiintunut maattuaan laatikossa muiden ylen hyödyllisten esineiden seassa.
Pohdin eilen, että millä voisin fiksailla jouluista kylttiä. Kanelitankojen ja
muovisten varpujen sijasta taidankin kipaista askartelupuotiin ostamaan
valkoista sprayta. Voin sillä tuunailla ovikoristeen uuteen kuosiin. Ja jos
lumettomuus vielä pitkään jatkuu, voin käyttää lopun värin keittiönikkunan
valkoiseksi maalaamiseen. Eipähän tarvitse vedellä verhoja enää aamuisin –
meille on tullut ikitalvi!
Kuvat ovat talvelta 2010. Silloin oli lunta ja seikkailut parhaimmillaan! :)
Kuvat ovat talvelta 2010. Silloin oli lunta ja seikkailut parhaimmillaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti