Viikonloppu vierähti vikkelästi ohitse. Eilen illalla oli
aivan epätodellinen olo, kun maattiin kahdestaan sängyn päällä: asunto oli
hiljainen, naulakko oli tyhjentynyt takeista, jääkaapissa majailleesta
banofeesta oli jäljellä vain murut ja vieraskirjasta oli täytetty ihan
useampikin sivu (kiitos ihanat lähes kolmevuotiaat neidot, kun kävitte! ja tervetuloa
uudelleenkin!). Torstaista lähtien meillä on pyörinyt ystäviä kylässä. Taas
tuli todistettua erään vieraan jälkeensä jättämät sanat: ”Parhaat asiat
tuntuvat tapahtuvan sattumalta”. En voi kun olla kiitollinen, että näitä
sattumuksia tuntuu tulevan mukavalla tahdilla polullemme.
Lauantaina vietin ihan hetken itsekseni kotosalla. Nautin
kupin uutta teetä ja palan pannukakkua. Luin vauvalehtiä ja nappasin muutaman
kuvan. Aamupäivällä olin käynyt hakemassa teekaapin täydennystä kahvi ja tee
puodista. Se on ihana, mutta ongelmallinen paikka! Kaikkea olisi päästävä
kokeilemaan, mutta teenjuontitahtimme ei tahdo millään riittää siihen. Illalla
saimme ystäviltä vielä tuomiseksi yhden uuden pussin teetä. Voi tätä onnea!
Keväiset kruunukynttilät paloivat viikonlopussa. Se kertoo
minusta hyvästä seurasta ja mielenkiintoisista keskusteluista.
JK. En usko, että mahaa on oikeasti noin paljon. Joku kuvavääristymä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti