Se tunne,
- kun olet saanut pidettyä itsesi erossa suklaasta ja salmiakista kolme viikkoa ja siitä huolimatta menet ja sorrut ostamaan leffaan sen valtavan säkin lisäainemöllejä ja suklaaunelmia
- kun täräytät elokuussa kaikki kesän säästösi ulkomaanmatkaan, jonka suuntana on lämmin etelä.
- kun kuulet itsesi sanovan puhelimessa (jälleen kerran) ”kyllä” sijaista kaipaavalle rehtorille. Mikä gradu?
- kun päädyt ostamaan oudon väriset kengät niiden vähemmän oudon väristen sijaan, koska sinut valtasi sääli niitä kaikkia ”huonomman” värisiä poloisia kohtaan, joita kukaan ei ollut ostanut.
Niin, joskus vain riskin otto kannattaa, outoa fiilistä
suositellaan kuuntelemaan ja hetken mielijohde on se paras johde. Vai miten se
menikään.
Me emme ole varanneet kuuman elokuun keskellä reissua
Turkkiin, vaan suunnittelemme helmikuussa lähtevämme etsimään pakkasia
Pietariin. Nerokasta.
”Nerokasta” on mielestäni myös pitää yli kahden kuukauden
blogitauko ja pohtia oikeasti sitä, miksi haluan levitellä elämääni kaikkien
muidenkin luettavaksi. No, kun on se tunne. Ajattelen, että kaikista
lieveilmiöistä huolimatta (vanhat ja mahdolliset tulevat oppilaat löytävät
tänne, jaan liikaa tietoa elämästäni ”kaikille”, olen vapauttanut ikuisiksi ajoiksi
kuvat itsestäni Minni-hiireksi pukeutuneena netin datalaineille,…) minä vain
pidän tästä. Blogi saa minut ajattelemaan omaa elämääni positiivisemmin. Tämän
kautta huomaan arjessamme asioita, jotka muuten jäisivät ehkä kokonaan
huomiotta. Niin ja valehtelematta lokakuun lopun jälkeen olen ottanut 15
valokuvaa.
Ehkä minä vielä koen sokeriällötyksen, sateisen Turkin
elokuun ja vihreiden kenkien ongelmat myös tämän blogin kanssa, mutta toivon
todella, että olen nyt tullut tänne taas jäädäkseni. Ainakin hetkeksi ;)
Toivottavasti joku muukin vielä löytää tänne!
kuvat: http://weheartit.com/
Mustakin tuntuu, että blogia kirjoittamalla omaan elämään on helpompi suhtautua positiivisesti, tai positiivisemmin. Ja eikö se ole jo ihan hyvä syy kirjoitella... :)
VastaaPoistaMielestäni se on mitä mainioin syy jatkaa tätä! Ihanaa, kun sinä olet jaksanut niin ahkerasti kirjoittaa myö omasta elostasi :)
PoistaJee! :)
VastaaPoista:) Ja kiitos hei kortista ja tikkunekusta - tulivat tarpeen ;)
PoistaPalkinto oli nyt muuttanut hieman ulkoista muotoaan sitten edellisen jakamisen, mutta visuaalisia uudistuksiahan nyt aina tapahtuu - varsinkin silloin, kun mun ruokakauppani valikoimassa ei ole alkuperäistä palkintoa ;) Mutta tuohan oli ehkä jopa kultaisempi!
PoistaTotta! Loistava löytö. :)
PoistaIhana kun aloitit uudestaan! Itse ajattelen blogista juuri samalla tavalla. Jo pelkästään kuvien ottaminen on hyvä syy jatkaa.
VastaaPoistaIhanaa, kun itsekin palasit! :) Ihan hävettää miten vähän olen ottanut mitään kuvia koko syksynä. Parannusta siis etsitään tähän!
PoistaOlipas ihanaa huomata, että sinulta oli tullut uusi päivitys! :)
VastaaPoistaKiitos! Mukavaa, kun olet jaksanut käydä täällä kurkkimassa!
PoistaJee, mahtavaa, että olet täällä jälleen! :) A
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta! Toivottavasti jaksan roikkua langoilla pitkään :)
PoistaIhanaa, että olet takaisin! Ehdin jo kaivata. Ja millaisen yllätyksen luinkaan tuosta uudemmasta! :D Kaikkea ihanaa ja kepeää talven keskelle.
VastaaPoistaGradu on voitettavissa - etenkin kun on motivaattorit kohdallaan. :)
Heidi
Kiitos Heidi! Ihanaa on ollut lukea sinunkin kuulumisia ja asuntoprojektin vaiheita pitkin talvea. Ilmoitathan, kun tulet käymään täällä, niin juodaan teet H:n keikkuvassa pöydässä :)
Poista