One Book

Minulla on huono tapa lainata kirjastosta kasoittain mielenkiintoisia kirjoja ja lukea niistä vain yksi. Teen myös muistivihkooni listoja niistä kirjoista joita haluaisin lukea unohtaen kuitenkin listat kotiin aina silloin kuin olisi aika etsiä hyllyväleistä niitä lukemattomia aarteita. Juuri päättyneellä joululomalla (palasimme eilen turvallisesti itärajalle!) tein poikkeukset kaikkiin aiempiin paheisiini. Paikalliskirjastoon kirmatessani pidin visusti mielessä rajallisen lukuajan ja hamusin vain kolme kaunokirjaa ja kaksi tietokirjaa. Intiaanikulttuureja käsittelevät tietokirjat jäivät kyllä kesken, toivottavasti löydän täältä samaiset teokset, mutta yhden kolmesta kaunokirjasta ehdin jopa lukea lomalla! Kova saavutus kaiken muun tohinan keskellä ;) Huomautan siis, että normaalisti lomalla kirjoja lähtee mukaan kasa ja yhden kanssa pääsen vain hieman alkuun...

Pakko myöntää, että vaikka kaupunginkirjasto täällä on todella hyvä ja laaja, usein törmään hyviin uutuuksiin juuri kotipaikkani pienessä kirjastossa. Ja koska normaalisti unohdan lukulistani kotiin, on kaupungin suuresta kirjastosta mahdotonta hakuammunnalla löytää mitään. Paikalliskirjaston hyviä puolia onkin se, että valokuvamuistini avulla saatan joskus jopa löytää kadoksissa olevan teoksen vain hyllyvälejä kierrellen ja kirjanselkämyksiä tutkien.  Usein pelastukseni on kuitenkin se pieni pyöreä ”uutuushylly” heti lainaustiskin vieressä. Siihen ihanat kirjastontädit ovat koonnet kaikki lomalaisen herkkupalat. Tälläkin kerralla löysiin siitä kaksi lukulistani kirjaa!

Monessa blogissa ja naistenlehdissä hehkutettu David Nichollsin Sinä päivänä köllötteli hyllyssä ihan kuin minua odottaen. Kovasti olen yrittänyt tuota kirjaa metsästää kirjastoista tai pokkarina kirjakaupasta. Onneksi pääsin nyt tuskistani ja sain kahlattua kirjan loppuun. Kelvollista lomalukemista, mutta ei mikään maailmaani mullistava teos. Voisin jopa sanoa pettyneeni siihen kaiken sen hehkutuksen jälkeen, jota kirjasta on esitetty… Ehkä vain olen liian vanha. Ikäkriisi painaa päälle ja lukiessani satoja sivuja Emman ja Dexterin kolmelle vuosikymmenelle ulottuvaa nuoruuden etsintää toivoin vain olevani kymmenen vuotta nuorempi. Silloin ehkä olisi kolahtanut kovemmin. Pitkälle kirjassa oli päässyt myös Venla, joka oli jättänyt merkkinsäkin kirjan väliin ”Älä ota tätä pois.” Ehkä minun olisi pitänyt jättää Venlalle jokin viesti takaisin. ”Hei Venla, Älä ota mallia Dexteristä! Elämässä harva pystyy olemaan tähti lopun elämäänsä. Muista kuunnella sydäntä ja käyttää pyöräilykypärää. – Sanna”

Vaikka tajuntaani tämä kirja räjäyttänytkään, oli se mukavan kevyttä lomalukemista. Pisteet loistavista ajankuvauksista, jotka kuljettivat menneille vuosikymmenille.