Kasvaa aikuiseksi?

Kummilapsia meille on Simon kanssa siunaantunut jo viisi. Minun oma ja ensimmäinen kummilapseni täytti sunnuntaina viisi vuotta. Uskomatonta miten aika menee nopeasti! Kakkua syödessä puhuin kummityttöni mummun kanssa siitä, miten vuodet vilisevät ohi. Minä muistelin viisi vuotiaan neidin kastejuhlia ja mummu, enoni vaimo, minun ja serkkuni lapsuutta ja porukassa tehtyjä vaunulenkkejä. Viisi tai kaksikymmentä viisi vuotta - mitä niitä laskemaan. Kunhan vain muistot pysyvät mukana..   

Synttäreillä oli sankarittaren toiveesta naamiaisteema. Kummitäti oli pukeutunut Minni Hiireksi. Mikä surkeus, että Simo-merirosvo ehti riisua peruukkinsa ja pestä arpensa pois ennen kuin ne ehdittiin kuvata. Kuvissa minä (5v.) minneilen pakastimen päällä. Lapsettaa! Mustapa ei tulekaan koskaan vanhaa!

PS. Tänään kyllä tuntuu siltä, että vanha minusta tulee ja hurjaa vauhtia. Veljeni kauhuksi ja verestääkseni vanhoja muistoja taidan huomenna kaivaa Peppi-peruukin päähän...