Kymmenen liikaa...

Pakkaset ovat saapuneet tänne vihdoin! Kirpeät pakkaspäivät ovat parasta talvessa, mutta minun pakkasrajani kulkee jossain tuolla -15 asteessa. Kymmenen astetta lisää ja olen jääpuikko. Tänään kävelin aamulla kirkkoon liian kylmillä kengillä. Mummun villasukat eivät niihin mahtuneet, joten takaisin taivaltaessani pelkäsin jo varpaideni tippuvan kotona eteisen lattialle. Olisi pitänyt pistää jalkaan maailman parhaat kengät, eli Nokia villavuorelliset Hai -saappaat, ja mummun neulomat villasukat. Onneksi illalla olinkin jo viisaampi lähtiessäni iltateelle ystävien luo. Päälle pakkasin kaiken norjalaisesta villapaidasta ja karvalakista lähtien. Mitenköhän mahdan selvitä niillä kolmen kympin pakkasilla? Onneksi on varastossa anopin vanha aito kelsiturkki.

Päivän kuvat ovat siis aamun ja illan ulkoiluilta napsittua. Koska pakkasta oli se -25 astetta, on kuvienkin laatu vähän mitä sattuu. Ehkä tunnelma ja kohmeiset sormet välittyvät kuitenkin teille näiden kuvien kautta. Tepsutellessani pikakiitoa kotiin kaupungin eteläpäästä pohdin jo seuraavia neuletöitä: Simo tilasi muuta viikko sitten kuvauskynsikkäät itselleen – taidan tehdä heti kahdet. 

Mutta koska edellinen neulomukseni koki kovia perjantaina purettuani sen seitsemän kertaa (!), joudutaan kynsikkäitä vielä vähän odottamaan. Olen näiden käsitöiden kanssa ihan yhtä hankala kuin kirjojen ja lehtienkin kanssa: Yksi kerrallaan alusta loppuun. Kurkkia ei saa! Pitää siis malttaa vielä hetki ja tuhertaa pipo ensin loppuun. Perjantai-ilta meni minulla siis pipoa purkaessa ja Sinkkuelämää -sarjan ensimmäistä tuotantokautta katsellessa. Varsinainen tyttöjenilta, kun Simo näki omia kavereitaan. 

Minä keitän nyt kupin kuumaa ja rasvaa nenänpieleni. Armoton flunssa iskenyt. Huomenna taas koulujuttujen kimppuun!