18. joulukuuta 2013

puolivuotias neuvolassa


Maanantaina tosiaan pyörähdimme (ehei, poika ei ole vielä pyörähtänyt kannustuksesta ja erilaisista yrityksistä huolimatta) neuvolassa. Tsemppasin viikon itseäni reissua varten. Edellinen kerta jäi jotenkin hampaan koloon.. Simo huomasi huhhailuni ja yritti rauhoitella. Eivät varmasti veisi poikaa meiltä, vaikka kaveri ei suostuisi liikauttamaan eväänsäkään tädin edessä.

Poika on edelleen tallella ja kaikki kunnossa. Sekä äiti että neuvolan täti voivat kumpikin hyvin.

Simo pyysi minua ennen käyntiä olemaan kiltti. Hmmm. Saatan toki olla joskus napakka, mutta tämä jo vähän nauratti minua.. yritin siis olla mukava, lempeä ja huomioida tädin koko käynnin ajan. :D Hyvin meni. Mutta poika tosiaan piehtaroi ja esitteli taitojaan koko 45 minuuttia ihan yhtä aktiivisesti kuin 73 senttinen jääpuikko. Ei meidän kaveri hirmuisesti perusta näistä uusista paikoista.. Lapsi saatiin kuitenkin pitää.

Uudet uljaat mitatkin rustattiin papereihin. 9960g ja 72,9cm. Ei ihan mikään pikkuinen poika. Pikkuisen saadaan alkaa jo poikaa istuttaa, mikä oli oikein ihana uutinen äidille. Kiinteät ruuat aloitettiin kaksi viikkoa sitten ja sitterissä kökkiminen ei ole kaverin mieleen. Ja kun omaan käteen pitäisi kovasti purtava saada, niin tuon maagisen syöttötuolin osto mahtaa olla juuri edessä.


Vähän se sellaista pojan taitojen vakuuttelua oli, kun herra itse makasi lähes liikkumattomana lattialla eikä virkannut ensimmäiseen puoleen tuntiin montaakaan ”äätä”. Täti jälleen kyseli varpaiden löytymisestä, johon totesin, jälleen, niiden löytyneen jo kolme kuukautta sitten.. En tiedä uskoiko vieläkään. Ehkä ensi kerralla viemme jonkun kotivideon. :D Fysioterapia aika varattiin kuitenkin tammikuulle. Mennään sitten, jos poika ei vielä ole pyörähtänyt. Itse epäilen, että syy ”pyörähtämättömyyteen” ei ole taidoissa vaan ennemminkin päässä – tuntuu perineen osan äitinsä luonteesta. ”Minä ite. Sittenkumuahuvittaa. Mä teen mitä mä haluun.” 

5 kommenttia:

  1. Mut hei ei se fysioterapia ole mikään rangaistus sentään =) Ihana kun laitat aina kuulumisia ja kuvia, tykkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei toki!! :) Me ollaan oikeastaan aika innolla menossa sinne.. päästään kuulemaan ehkä kaikkea mielenkiintoista! ;) Osaatko yhtään sanoa, et mitä tollaisella käynnillä yleensä tehdään?

      Poista
    2. Höö, yritin kirjoittaa vastauksen jo kerran mutta en tiedä mitä tapahtui. Sorry jos tulee kahteen kertaan :) En oo ollut töissä neuvolan fysioterapeuttina, joten tää perustuu nyt ihan mun yleiskäsitykseen lasten/vauvojen fysioterapiasta... Uskoisin, että fysioterapeutti keskustelee vanhempien kanssa ja sitten tutkii vauvan psykomotorisia taitoja. Hän voi esimerkiksi katsoa, ovatko ns. primitiivirefleksit (esim. tarttumisrefleksi, imemisrefleksi jne.) vielä päällä vai ovatko jo alkaneet väistyä, sillä normaalisti ne alkavat puolen vuoden iän jälkeen vähitellen vaimenemaan. Voidaan tutkia, tuoko vauva käsiä kehon keskilinjaan tai sen yli, seuraako esineitä/ihmisiä katseellaan, onko vartalo jäntevä, korjaako vauva asentoaan jos pitää sylissä tai lattialla "huonossa" asennossa, ovatko tasapainoreaktiot alkaneet kehittyä jne. Niinkuin nyt varmasti tiedätkin, ovat nuo neuvolan "testiliikkeet" tietynlaisia keskivertoja, mitä tietyn ikäinen lapsi yleensä on jo ehtinyt oppia. Esim. viisivuotias yleensä osaa konkata yhdellä jalalla. Jos juuri tällä yhdellä neuvolakerralla taitoja ei syystä tai toisesta pääse esittelemään, saatetaan varata sitten aikaa fysioterapeutille. Fysioterapeutti tietää juuri liikkumisen kehityksestä enemmän, ja osaa tarkemmin arvioida, miltä kehitys vaikuttaa. Ideana on, että mahdollinen erityistuen tarve huomattaisiin mahdollisimman aikaisin. Vaikka jokin liikkumiseen vaikuttava sairaus voi ilmetä niin, etteivät vauvana vallalla olevat primitiivirefleksit väisty vielä yksivuotiaanakaan, vaikka kehitys olisi siihen asti muuten edennyt normaalisti. Suurin osa noista vauvojen fysioterapiakäynneistä on kuitenkin siinä mielessä turhia, että kyse on vain ja ainoastaan yksilöllisistä eroista kehityksessä, eikä mistään sen kummemmasta =) Neuvolantäti vain ei tahdo ottaa vastuulleen sitä, ettei sitten olisikaan puuttunut johonkin tilanteeseen, joka vaatii puuttumista. Fysioterapeutti varmaan myös neuvoo vanhemmille, miten oman lapsen liikkumisen kehitystä voi parhaiten tukea (esim. olisiko jokin tietty asento sylissä pitämiseen juuri tällä hetkellä paras) ja voi antaa esimerkiksi vinkkejä parhaista leluista. Tällänen saarna tänään :D

      Poista
  2. Mikä suloinen kirjoitus! Voi olla, et nää "murheet" vielä joskus huvittaa. Sano tädille, et soittaa mulle jos ei usko pojan löytäneen jalkansa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla, että viidentoista vuoden päästä meillä todella pyörii muut jutut mielessä.. :) Jokaisella hetkelle riittää onneksi sopivasti murheita ja iloja. :)

      Poista