Hei vaan täältä sisätilojen viileydestä!
Työajattoman työn ehdottomia plussia ovat ne hetket, kun
töiden lomassa voi kietaista huivin päähän, vetää sortsit jalkaan ja painella
lehden kanssa pihalle nauttimaan kesän lämmöstä. Ja onneksi se hetki paahteessa
riittää minulle nykyään oikein hyvin – puoli tuntia ja sisälle oli jo pakko
päästä. Ei minusta enää auringonpalvojaksi ole! Pieni päivetys on kyllä jees,
ja sen näytän saavan kivasti ihan työmatkapyöräilyä harrastaessani. :)
Tuo meidän pikku parveke on hankalasti suoraa ensimmäisessä
kerroksessa kaikkien ”kulkureitillä”. Ja puuttuva katos + keskipäivän aurinko
on yhdistelmä, joka entisestään vähentää terassin käyttöä, mutta ehkä me vielä
ne pikkujakkarat hommataan aamukahveja varten ;) Kovasti huolehdin kesäkuun alussa
parvekekukista ja kasveista, mutta niidenkin hommaaminen on jäänyt, kun
terassin ympärys on täynnä tällaista pientä kakkaraa! Talonmies ajelee sen
matalaksi kerran kahdessa viikossa, mutta tämä sinnikäs auringonpalvoja vaan
kasvaa aina uudelleen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti