Lauantaina oli kylpypäivä. Ennen vesileikkejä voi hyvin
heittäytyä vähän hulvattomaksi ja taiteilla. Sormivärejä varpaisiin ja eikun
menoksi! Viisiviikkoisen taidonnäyte on aika taidenäyte. Isän ja äidin hommaksi
jää teoksen jatkotyöstö.Mitäköhän näistä saadaan vielä aikaan ;)
22. heinäkuuta 2013
20. heinäkuuta 2013
Mustikassa
Metsässä on ihana olla ilman mitään suurempaa
tarkoitustakaan. Tähän aikaan vuodesta rentoutuneen mielen, ladattujen akkujen
ja raikkaan ilman lisäksi saa kotiin kuljettaa vielä litroittain herkkuja.
Mättäällä kyykkiessäni totesin Simolle, että täällä me vaan poimitaan luvan
kanssa rahanarvoisia herkkuja ämpäreihin – hullua.
Marjareissu on parasta aloittaa kahvittelulla. Ei pääse
verensokerit laskemaan heti ja marjasilmä hioutuu kunnon terään. Tietenkin
eväitä pitää syödä myös marjastuksen lomassa ja etenkin ennen kotiin lähtöä
palkinnoksi hienosta suorituksesta. I <3 eväät.
Me valittiin ensimmäiseksi koko perheen marjametsäksi
helppokulkuinen paikka, jossa pojan pystyi hyvin jättämään vaunuissa polulle,
kun varsinaiset poimijat könysivät mättäillä. Ihan mustanaan ei metsä täällä
marjaa ollut, mutta sen verran saatiin kuitenkin, että voitiin hyvillä mielin
illalla soittaa tuoreelle mummulle pojan käyneen ensi kertaa marjassa. Monta
somaa mustikkapurkkia odottaa nyt pakasteessa talven syöjiä.
Ja koska metsässä ja marjassa on niin mukavaa, täytyy sinne
päästä pian uudelleen – uusien eväiden kanssa. ;)
19. heinäkuuta 2013
Taidettiin
Nyt on jo perjantai ja minä kuvittelin postaavani viime
viikonlopun ja alkuviikon tapahtumista jotenkin ajallaan…
Simo on ollut paljon töissä ja me pojan kanssa päivät kahden
kotona. Onneksi seuraa ystävistä on ollut monelle päivälle, joten pitkät tunnit
(ja kipeä käsi) eivät ole vaivanneet niin kovasti.
Pikkuisen rokkituulien haistelua, monia kahvihetkiä,
aurinkoisia vaunulenkkejä, liinaharjoittelua, taidetta ja omia ihmisiä – niistä
on meidän viime päivät tehty. Maanantaina koko asunto täyttyi ystävistä, kun
rokkaajien seuraksi saatiin pohjoisen porukka. Pöytään lastattiin
iltapala ja kahvi vermeet ja vaihdettiin kuulumisia. Tällaisia hetkiä on valitettavasti
tiedossa enää harvoin.
Tiistaina vietiin poika ensi kertaa taidenäyttelyyn.
Tekstiilitaideteokset olivat upeita! Harva ehkä päätyisi omaan olkkariin, mutta
mielettömien ideoiden bongauspaikaksi näyttely sopi mainiosti. Monta hauskaa
hetkeä nyhrättiin myös työpajassa valmistellen omia suurteoksi. Harmi, että
kanssataiteilijoideni luomukset jäivät ikuistamatta. Poika viihtyi hyvin liinassa ja vaipatkin vaihdettiin lennossa taiteen keskellä. Onnistunut reissu kerrassaan.
Tästäpä pääsenkin kätevästi suunnittelemaan jo viikonlopun
puuhia. Kylläpä nämä päivät rientävät!
17. heinäkuuta 2013
Pikkuisen
Poika on jo pikkuisen yli kuukauden vanha. Hän jo pikkuisen
hymyilee, pikkuisen enemmän kannattelee päätään ja pikkuisen pitempään jaksaa
seurustella. Kaikki on onneksi vielä kovin pikkuista vaikka joka päivä hän
tuntuu kasvavan valtavasti. Minä itku kurkussa mietin, että enää yksitoista
tällaista pikkuista hetkistä ja hän on vuoden vanha. Ja sitten niitä enää
seitsemän ja hän on koulussa, ja sitten …
Välillä on vaikeaa pysähtyä tähän hetkeen, kun tulevaisuus
tuntuu niin suurelta. Onneksi Luojani pysäyttää minut, jos en itse
tyhmyydessäni tajua jarruttaa. Olen nyt käteni vuoksi kahlittu kotiin. Ihanan
PIKKUISEN pojan kantaminen on saanut käteeni rasitusvamman tai jonkun
hermosolmun. Lääkäri ei osannut kuin tarjoilla Panadolia ja fysioterapiaa. Minä
lääkitsin vaivaa jatkamalla samaan tahtiin ja nyt olen kotona pakkolevossa. Onneksi
ystävät, Simo ja oma järki ovat olleet apuna. Nyt istun kotisohvalla, tikuttelen
tekstiä varovasti kahdella kädellä ja toivon, että tämä pikkuinen opetus
minulle kantaisi hedelmää.
Pieni on kaunista. Tänäänkin sitä on rutosti tarjolla joka
hetki. Nautitaan.
14. heinäkuuta 2013
Iltahetki
Simo on juoksemassa ja poika köllöttelee liinassa. Kädet
ovat vapaat! Avasin parvekkeen oven ja sisälle virtaa viileää ilmaa ja juhlivan
kaupungin äänet.
Viikonloppuna on ollut täynnä ystäviä ja sukulaisia. Ja
vähän lepoa. Eilen tein mansikkakakun oudolla täytteellä ja tänään kahvitin
appivanhempia. Poika sai tuliaisiksi isänsä ja setänsä vanhoja vaatteita. Aika
uskomattomiakin aarteita siellä joukossa oli!
Minä olen viikonlopun aikana himoinnut raikkaita hedelmiä ja
maksamakkaraa. Kummankin haaveeni olen saanut täyttää.
Tänään olimme iltapäiväkävelyllä iloisen kansan keskellä.
Tunnelma oli odotetun letkeä ja leppoisa. Siitä huolimatta olen mieluummin
kotona, pesen pyykkiä ja ihailen nukkuvaa poikaani.
Iltateetä ja mansikkakakkua. Ja maksamakkaraa.
Tunnisteet:
aatos,
festarit,
jotain päällepantavaa,
kantaminen,
kesä,
lahja,
leivonta,
perhe,
vauvalle
12. heinäkuuta 2013
Kaikenlaista katseltavaa = viikonlopun leffavinkit
Viimeisinä viikkoina ei olla ehditty kovastikaan lukea
kirjoja tai istua koneella. Muutaman elokuvan olemme kuitenkin onnistuneet
katsomaan. Onneksi lähes jokainen näistä on ollut myös suosittelemisen
arvoinen. Seuraavaa kolmea elokuvaa tarkastelemalla saa myös jotain kuvaa
elokuvamaustani. Olen lähes kaikkiruokainen, mutta minut sytyttää AINA
johdonmukaisesti etenevä, hyvin leikattu ja kuvattu elokuva, jossa on aitoja
henkilöhahmoja ja mielenkiintoinen kerronta. Ja tällaisen elävänkuvanhan voi
löytää melkein miltä vuokraamon hyllyltä vain!
MILK (2008)
Jos iltasi kaipaa jotain laadukasta katsottavaa, suosittelen
elokuvaa Milk. Katsoimme sitä Simon kanssa illalla ennen kuin pojan
synnytykseen tuli lähtö ja toisen puolen kotiuduttuamme sairaalasta. Elokuva ei
kerro äidinmaidon nousuhuumasta eikä maitomiehistä, vaan erään Harvey Milkin
elämästä. Elokuvalla on pohja todellisuudessa: nämä henkilöt ja heidän
taistelunsa on aitoa. Toisaalta, elokuva muistuttaa siitä, että maailmassa
käytävät taistelut elämästä ja elämisen oikeudesta eivät ole loppuneet. Mieleeni
palaa toinen erittäin hyvä ja puhutteleva elokuva Hotelli Ruanda. Milk on
katsomisen arvoinen jo Sean Pennin vuoksi!
KREIVITÄR (2009)
Muistatko elokuvan Rakkautta ennen aamua? Voi pojat! Julia
Delpy on paljon muutakin kuin vain öisen Wienin kaduilla kuljeskeleva
vastarakastunut Celine. Nainen on ohjannut, tehnyt musiikin ja näyttelee
pääosaa elokuvassa Kreivitär. Elokuva on Delpyn toinen ohjaus. Elokuvaa on
erittäin vaikeaa luonnehtia oikein. Se on karmiva, ahdistava ja samalla
käsittämättömän kaunis – kiitos Delpyn. Siinä kuvataan rakkauden tuskista
kärsivää kreivitärtä, joka ajautuu epätoivoisiin tekoihin saadakseen
haluamansa. Jonkinlaista todellisuuspohjaa elokuvalla on tai ainakin vahva
legenda elää tämän unkarilaisen kreivitär Erzsébet Báthoryn ympärillä.
X-MEN: FIST CLASS (2011)
Viimeisen elokuvan kohdalla olen jo aivan kuumilla hiilillä.
Katsoimme eilen tämän toimintaseikkailun, vai miksi näitä sanotaan? Aika
harvoin valikoimme mitään tällaista, mutta iltaitkujen väliin tämä sopivan
”kepeä” pätkä tuntui sopivan. Oi että! Mistä näitä saa lisää? Simo sanoi, että
ei mistään. Muut X-men sarjan elokuvat ovat kuulemma aivan roskaa verrattuna
tähän. Miten mielenkiintoisesti kehittyvät henkilöhahmot ja juuri sopivasti
toimintaa. Mun täytyy kaiketi käydä kirjastosta hakemassa muutama sarjis…
Kaupunki on jo aika rokrok. Me ihmetellään menoa
turvallisesti omalta parvekkeelta. Ehkä huomenna käväistään hulinassakin.
Ihanaa viikonloppua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)