Hän on täällä taas!
Viimeisen viikon aikana meillä on pyörinyt vieraita kuin karusellissa
hevosia. Joka ilta on uutta väkeä sohvannurkassa ja pumpattavalla
vieraspatjalla – ihana niin! Pitkästä aikaa nähtiin rakkaan veljen kanssa ja
tavattiin kunnolla serkkuja. Uusiinkin ihmisiin olemme jo ehtineet tutustua!
Erään kreikkalaisen neidon kanssa paistettiin keskiviikkona ruisleipiä ja
maisteltiin karjalanpaistia ja puolukoita. Hyvin kävi kaupaksi ja vaihtarina
saatiin nautiskella kunnon kreikkalaiset frappét!
Mutta miksi en oikein jaksa kirjoittaa mistään? Kuvia ei tule otettua eikä
koneella jaksa istua enää töiden jälkeen. Ystävälle puhuin kahvilla, että
elämän vaihetta, jolloin mikään ei huvita. Mitään uutta projektia ei oikein
jaksa aloittaa ja vanhat pölyttyvät nurkissa. Olen jossain harmaassa tilassa.
Blogi on kuitenkin ollut minulle positiivinen ja mukava tapa pohtia elämää
ja kertoa arkisista oivalluksistani muille. Välillä minä saatan taas kadota,
mutta toivottavasti aina vain hetkeksi – ehkä olen nyt nukkunut riittävät monet
päiväunet, jotta jaksan ajatella ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti